Tytär vierailulla möksällä

Oli hienoa nähdä kuinka maailmanmatkaaja tyttäreni rauhoittui erämaan keskelle vanhempien kanssa mökille vajaan kahden viikon ajaksi omasta hektisestä elämästään. Mielenkiintoista, koska hän on tavattoman liikkuvainen ja levoton tapaus. Likka näytti saavuttavan samankaltaisen mielenharmonian kuin minäkin. Hän vietti aikaa omien ajatusten ja puuhien kanssa saunatuvalla, jonne oli leiriytynyt kamoineen. Ja todella hyvin näytti viihtyvän.

Meille löytyi uusi yhteinen harrastus, kun säntäilimme ympäri kairoja tuntikausien lenkeillä. Ensin ihan kuntoilu ja reippailumielessä, mutta jossain vaiheessa homma muuttui pakurinmetsästykseksi. Ja sitten mentiin kaksi kolme tuntia kestäviä hitsin raskaita lähinnä suolenkkejä. Kaiken lisäksi lähikairat on pääasiassa mäntyvaltaisia, joten tyhjän perässähän sitä paljolti mentiin. Useinkin kun löydettiin pakuri oli se jo sahattu aiemmin irti ja kanta vain tallella. Onneksi saatiin pikkasen meidänkin plakkariin talven varalle sitä itteensä.

Positiivista oli myös, että yhden riidan kautta saimme hieman selvitettyä välejämme. Yhteisestä lomastamme jäi oikein hyvä mieli, vaikka toisinkin ois voinu käydä.

Tällä erää 'Slow life' on taakse jäänyttä elämää

Kuluneen kesän liki kahden kuukauden möksällä olo on ollut mitä suurimmassa määrin 'slow liffia'.

Toistaiseksi kannamme kaiken veden sekä mökille että saunaan. Pesuvedet nostetaan järvestä ja talousvesi saadaan kaivosta, ainakin kesällä. Tupa, vedet ja sauna lämmitetään puilla sekä kesä- että talviaikaan. Kyllä siinä pannaan tossua toisen eteen jo ihan perusinfran eteen.

Saatikka sitten kun yritämme hankkia osan ruokien pääraaka-aineista luonnosta.

Katiska makoilee Jungan järven pohjassa koko sen ajan mitä mökkeilemme. Ja kuinka ollakaan elämme ahvenruuilla. Tehdään keittoa, rantakalaa, fileitä, paistettuja ahvenia ja halsteriahvenia. Saamme aina makoisat ruuat kun molemmille maistuu kala suunnattoman hyvin. Ja kyllästyminen ei uhkaa ollenkaan kun hieman vaihtelemme lisukkeita.

Sieniä hamutaan lähimetsistä vaihtelevalla menestyksellä. Jonkin verran oli tällä kertaa tatteja ja haperoita tarjolla. Just senverran että makuun päästiin. Kylläkään ei mikään huippusienivuosi näillä korkeuksilla sattunut kohdalle.

Marjatkin kasvoi ja kypsyi jossain muualla tällä kertaa kuin meidän möksän lähellä. Mutta mustikoita saatiin keräilemällä aina sen verran, että aamiaisella saimme nauttia tuoreita marjoja mielin määrin.

Ruoka valmistetaan rantalaavulla ihania järvimaisemia ohessa ihaillen. Tiskit pyritään kesäaikaan hoitelemaan myös ulkona.  Ja joka kesäinen rankasavotta vie osan ajasta. Tokihan puita on talven varalle tehtävä varastoon.

Pakollisten päivittäisaskareiden lisäksi ehdin jonkin verran tehdä korjaus- ja ylläpitomaalausksia ja lukea muutaman romaanin.

Siinä se 'hidas' kesäloma mennä humahti.

Mielenharmoniaa

Nykyisessä elämänvaiheessa minulla on suunnattoman rauhallinen harmoninen mieli, ainakin kuluneena kesänä on ollut. Olen tästä ajanjaksosta suunnattoman kiitollinen ja nöyrällä mielellä. Luonnon keskellä mökin päivittäisaskareita puuhastellessa tuuli humisee, laineet loiskii ja linnut laulaa taustamusiikkia. Tosin mies hakkaa kirveellä polttopuita ja aikaajoin saa luonnonäänet hukutettua taustalle. Mutta sehän kuuluu tähän elämään.
Päivän puuhien ohella ennättää hyvin tarkkailla mielenkiintoisia ympäristön luontotapahtumia. Porolaumat mennä koheltavat  turpa maassa kiinni marjoja, sieniä yms. herkkuja etsiskellen ja usein huomaavat ihmisen aivan lähellä muutaman metrin etäisyydellä. Silloin nuo mokomat kyllä säntäävät hurjaa vauhtia karkuun. Päinvastoin kuin auton lähestyessä, jotka eivät saa niitä juurikaan liikahtamaan. Kuukelit lentelevät ympäri pihapiiriä ka kätkevät kaiken 'kuukkelikiikkuun' kannetun sapuskan kiireellä talven varalle säiliöihinsä. Järvellä taas on monenmoista luontonäytelmää kun vesilinnut koulivat poikueitaan uimaan, hankkimaan ruokaa ja lopulta sitten lentoharjoitusten kautta lentämään.
Ehkä kuitenkin rauhoittavinta mitä tiedän on päivän päätteeksi saunominen mökkijärvelle tuijotellen. Olemme kehittäneet täsät suurin piirtein kahden kolmen tunnin rituaalin omaisen tavan viettää illansuussa aikaa. Runsaasti löylyttelyä, järveen pulahtamista ja terassilla jäähdyttelyä löylyttelyn välillä. Aivan mahtavaa, eikä tuohon vajaan kahden kuukauden aikana edes ehdi kyllästyä.

Hopeahääpäivän juhlistaminen

Toteutimme pitkäaikaisen haaveemme reissata kanootilla Hiisiperältä Kuusamoon pikkuisia jokia ja erämaajärviä pitkin. Meloimme noin viidentoista kilsan matkan leppoisasti, ja aikaa meni noin viisi ja puolituntia. Mukavia lintuhavaintoja sattui muutama. Kuten pieni telkkä jota pääsimme lähestymään kanootillamme sitä juurikaan häiritsemättä. Puhumattakaan aivan läheltämme heinikosta lentoon sännäneistä kurjista, jotka olivat todella mahtava näky.

Kommelluksia ei sattunut muutakuin, että jouduimme kantamaan kanootin yhden sillan yli. No kyllä siitäkin selvittiin. Vaikka ekaksi tuntui että pitääkö palata koko yli kymmenen kilsan reitti takasin, kun yllättäen törmäsimme tuohon ylläri siltaan, jonka ali ei todellakaan päässyt edes kanootilla.

Rantauduimme Matkajoki Camping -alueen rantaan, ja kävellä läppäsimme Kuusamon Tropiikkiin kylpylään rentouttamaan lihakset pitkän päivän jälkeen. Illalliseksi nautimme poronkäristykset punaviinin kera. Ruokakin  valittiin perinteistä kaavaa noudattaen. Jälkkäriksi oli kotona shamppanjaa ja juustokakkua, nami nami.

Kesän lämpö saapui vihdoinkin näille korkeuksille

Aivan ihana kesäpäivä pitkän palelujakson jälkeen. Melontaa ja lintubongausta Junganjärvellä. Leppoisaa ja rentouttavaa.
Useiden hellepäivien suma sattui ilokseni vihdoin viimein täällä mökin rauhassa. Olen nauttinut olostani, ja antanut auringon paahtaa nahkaani mökin normipuuhissa pihapiirissä. Siirsin päivittäiset puuhat kuten esim. tiskit ja ruuanlaitot rantasaunan ja laavun  luokse rannalle. Blogia ei juuri edes mieti, kun slowlife vie kaiken ajan.  Niin slowlife, sehän tässä mökkielämässä toteutuu täysillä. Ainakin meidän tavalla eläessä ja mökkeillessä. Siitä sitten postaan ihan erillisen postauksen.

Tunnusomaista elämässäni juuri tänä kesänä

Itseasiassa elän mielenkiintoista niinkuin välivaihetta elämässä, kun olen hiljattain jättänyt vakituisen kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen työuran yhden  työnantajan
palveluksessa. Irtaudun menneestä säännöllisen töissä käynnin rytmittämästä vuoden kierrosta ja opettelen elämään täysin tässä hetkessä. Mieli on todella rauhallinen ja seesteinen. Uskon vahvasti, että ihmiselle tapahtuu kaikki se mikä on tarkoitettu, ja senpä takia en ole tulevaisuudesta huolissani. Kohtaan polullani ne työt ja muut kuviot jotka minun elämään tulevat kuulumaan. Mielenkiintoista.
Mökkeily on helppoa, kun ei tarvii hötkyillä ja olla puoli kiirreessä menossa joka suuntaan. Ja ylipäätään elämässä voi keskittyä siihen mitä on tekemässä. Yhteen asiaan kerrallaan. Luksusta, jee?

Mietteitä kuinka päädyin blogimuotoiseen päiväkirjaaan

Haluan päiväkirjailla näiden aikojen tapahtumia hieman muistiin. Nimittäittäin ihmisen mieli on niin rajallinen  muistamaan kokemaansa näkemäänsä jne. On niin kiva myöhemmin selailla kirjoitelmia ja huomata mitä kaikkee sitä on saanut kokea, tietenkin hyvää ja pahaa. Monenmoistahan sitä mahtuu ihmisen taipaleelle.

Olen tutkaillu useita ohjelmia löytääkseni mieleisen tavan postauksille, mutta erilliset kokeilemani 'diary' -tyyppiset sovellukset eivät oikein toimi eikä ainakaan tyydyttäneet minua. Niipä päädyin blogimuotoon ja pilveen kirjoitteluun. Voinpahan postailla eri vempaimilla missä päin maailmaa tahansa ajatuksiani ja tapahtumia.

Noniin nyt on aloitussanat asetettu ja turinat alkakoon:)