Nykyisessä elämänvaiheessa minulla on suunnattoman rauhallinen harmoninen mieli, ainakin kuluneena kesänä on ollut. Olen tästä ajanjaksosta suunnattoman kiitollinen ja nöyrällä mielellä. Luonnon keskellä mökin päivittäisaskareita puuhastellessa tuuli humisee, laineet loiskii ja linnut laulaa taustamusiikkia. Tosin mies hakkaa kirveellä polttopuita ja aikaajoin saa luonnonäänet hukutettua taustalle. Mutta sehän kuuluu tähän elämään.
Päivän puuhien ohella ennättää hyvin tarkkailla mielenkiintoisia ympäristön luontotapahtumia. Porolaumat mennä koheltavat turpa maassa kiinni marjoja, sieniä yms. herkkuja etsiskellen ja usein huomaavat ihmisen aivan lähellä muutaman metrin etäisyydellä. Silloin nuo mokomat kyllä säntäävät hurjaa vauhtia karkuun. Päinvastoin kuin auton lähestyessä, jotka eivät saa niitä juurikaan liikahtamaan. Kuukelit lentelevät ympäri pihapiiriä ka kätkevät kaiken 'kuukkelikiikkuun' kannetun sapuskan kiireellä talven varalle säiliöihinsä. Järvellä taas on monenmoista luontonäytelmää kun vesilinnut koulivat poikueitaan uimaan, hankkimaan ruokaa ja lopulta sitten lentoharjoitusten kautta lentämään.
Ehkä kuitenkin rauhoittavinta mitä tiedän on päivän päätteeksi saunominen mökkijärvelle tuijotellen. Olemme kehittäneet täsät suurin piirtein kahden kolmen tunnin rituaalin omaisen tavan viettää illansuussa aikaa. Runsaasti löylyttelyä, järveen pulahtamista ja terassilla jäähdyttelyä löylyttelyn välillä. Aivan mahtavaa, eikä tuohon vajaan kahden kuukauden aikana edes ehdi kyllästyä.
