Tytär vierailulla möksällä

Oli hienoa nähdä kuinka maailmanmatkaaja tyttäreni rauhoittui erämaan keskelle vanhempien kanssa mökille vajaan kahden viikon ajaksi omasta hektisestä elämästään. Mielenkiintoista, koska hän on tavattoman liikkuvainen ja levoton tapaus. Likka näytti saavuttavan samankaltaisen mielenharmonian kuin minäkin. Hän vietti aikaa omien ajatusten ja puuhien kanssa saunatuvalla, jonne oli leiriytynyt kamoineen. Ja todella hyvin näytti viihtyvän.

Meille löytyi uusi yhteinen harrastus, kun säntäilimme ympäri kairoja tuntikausien lenkeillä. Ensin ihan kuntoilu ja reippailumielessä, mutta jossain vaiheessa homma muuttui pakurinmetsästykseksi. Ja sitten mentiin kaksi kolme tuntia kestäviä hitsin raskaita lähinnä suolenkkejä. Kaiken lisäksi lähikairat on pääasiassa mäntyvaltaisia, joten tyhjän perässähän sitä paljolti mentiin. Useinkin kun löydettiin pakuri oli se jo sahattu aiemmin irti ja kanta vain tallella. Onneksi saatiin pikkasen meidänkin plakkariin talven varalle sitä itteensä.

Positiivista oli myös, että yhden riidan kautta saimme hieman selvitettyä välejämme. Yhteisestä lomastamme jäi oikein hyvä mieli, vaikka toisinkin ois voinu käydä.

Tällä erää 'Slow life' on taakse jäänyttä elämää

Kuluneen kesän liki kahden kuukauden möksällä olo on ollut mitä suurimmassa määrin 'slow liffia'.

Toistaiseksi kannamme kaiken veden sekä mökille että saunaan. Pesuvedet nostetaan järvestä ja talousvesi saadaan kaivosta, ainakin kesällä. Tupa, vedet ja sauna lämmitetään puilla sekä kesä- että talviaikaan. Kyllä siinä pannaan tossua toisen eteen jo ihan perusinfran eteen.

Saatikka sitten kun yritämme hankkia osan ruokien pääraaka-aineista luonnosta.

Katiska makoilee Jungan järven pohjassa koko sen ajan mitä mökkeilemme. Ja kuinka ollakaan elämme ahvenruuilla. Tehdään keittoa, rantakalaa, fileitä, paistettuja ahvenia ja halsteriahvenia. Saamme aina makoisat ruuat kun molemmille maistuu kala suunnattoman hyvin. Ja kyllästyminen ei uhkaa ollenkaan kun hieman vaihtelemme lisukkeita.

Sieniä hamutaan lähimetsistä vaihtelevalla menestyksellä. Jonkin verran oli tällä kertaa tatteja ja haperoita tarjolla. Just senverran että makuun päästiin. Kylläkään ei mikään huippusienivuosi näillä korkeuksilla sattunut kohdalle.

Marjatkin kasvoi ja kypsyi jossain muualla tällä kertaa kuin meidän möksän lähellä. Mutta mustikoita saatiin keräilemällä aina sen verran, että aamiaisella saimme nauttia tuoreita marjoja mielin määrin.

Ruoka valmistetaan rantalaavulla ihania järvimaisemia ohessa ihaillen. Tiskit pyritään kesäaikaan hoitelemaan myös ulkona.  Ja joka kesäinen rankasavotta vie osan ajasta. Tokihan puita on talven varalle tehtävä varastoon.

Pakollisten päivittäisaskareiden lisäksi ehdin jonkin verran tehdä korjaus- ja ylläpitomaalausksia ja lukea muutaman romaanin.

Siinä se 'hidas' kesäloma mennä humahti.