Oli hienoa nähdä kuinka maailmanmatkaaja tyttäreni rauhoittui erämaan keskelle vanhempien kanssa mökille vajaan kahden viikon ajaksi omasta hektisestä elämästään. Mielenkiintoista, koska hän on tavattoman liikkuvainen ja levoton tapaus. Likka näytti saavuttavan samankaltaisen mielenharmonian kuin minäkin. Hän vietti aikaa omien ajatusten ja puuhien kanssa saunatuvalla, jonne oli leiriytynyt kamoineen. Ja todella hyvin näytti viihtyvän.
Meille löytyi uusi yhteinen harrastus, kun säntäilimme ympäri kairoja tuntikausien lenkeillä. Ensin ihan kuntoilu ja reippailumielessä, mutta jossain vaiheessa homma muuttui pakurinmetsästykseksi. Ja sitten mentiin kaksi kolme tuntia kestäviä hitsin raskaita lähinnä suolenkkejä. Kaiken lisäksi lähikairat on pääasiassa mäntyvaltaisia, joten tyhjän perässähän sitä paljolti mentiin. Useinkin kun löydettiin pakuri oli se jo sahattu aiemmin irti ja kanta vain tallella. Onneksi saatiin pikkasen meidänkin plakkariin talven varalle sitä itteensä.
Positiivista oli myös, että yhden riidan kautta saimme hieman selvitettyä välejämme. Yhteisestä lomastamme jäi oikein hyvä mieli, vaikka toisinkin ois voinu käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti